Kirja-arvosteluja (12)
(Julkaistu Suomen Shakissa 6/2009)
Ivan Sokolov:
Winning Chess Middlegames
New In Chess 2008, 288 s.
www.newinchess.com
Heti aluksi pitää rutista kirjan nimestä. Olisi toivottavaa, että nimi antaisi jonkinlaisen kuvan teoksen sisällöstä. Tätä Winning Chess Middlegames ei tee, vaikka kirja toki käsittelee shakkia ja paljon myös keskipeliä. Shakki perustuu olennaisesti voittamiseen tai ainakin häviön välttämiseen, joten kaikkien oppikirjojen nimessä voisi olla ”winning” tai jokin vastaava sana. Tuota ”voittamista” viljellään nykyään aivan liikaa, esimerkkinä kokonainen avauskirjasarja Winning with the Catalan/Dutch/French/Sicilian ym. Sokolovin kirjalla on alaotsikko ”An Essential Guide to Pawn Structures”; vielä tässäkin markkinointiosasto (?) on päässyt lisäämään turhan sanan ”essential”.
Kyseessä on siis tutkielma erilaisista sotilasmuodostelmista: niiden ominaisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista esimerkkipelein valaistuina. Kirja ei pyri olemaan kattava tutkielma kaikista tärkeimmistä muodostelmista, vaan se keskittyy valikoituihin, lähinnä d4-avauksista syntyviin rakenteisiin. Tätä ei tarvitse nähdä suurena puutteena. Bosnialaissyntyinen, jo pitkään Alankomaissa vaikuttanut suurmestari Ivan Sokolov tunnustaa olevansa d4-pelaaja, joten ainakin hän tietää mistä kirjoittaa. Ja vaikka lukija itse ei avaisi 1.d4, hänen on joka tapauksessa hyvä tietää näistä asioista mustan kannalta.
Kirja jakaantuu neljään lukuun, joiden aiheena ovat: 1) kaksoissotilaat; 2) eristetyt sotilaat; 3) eristetty sotilaspari; 4) sotilasenemmistö keskustassa. Kussakin luvussa tarkastellaan erilaisia tyypillisiä, nykyaikaisissa avauksissa syntyviä rakenteita. Esimerkiksi 1. luvussa käsitellään kahtatoista erilaista sotilasmuodostelmaa, kutakin yhden tai useamman esimerkkipelin avulla. Kirja esittelee yhteensä 33 erilaista muodostelmaa; esimerkkipelejä on 45.
Samalla kun teos hahmottelee sotilasmuodostelmien vaikutusta keskipelissä, se on myös hyvä avausoppikirja näiden tiettyjen avausten (erityisesti D-gambiitti, D-intialainen, nimzointialainen) osalta. Valtaosa esimerkkipeleistä on 1990-luvulta tai vuosituhannen vaihteen jälkeen, eli esitelty avausteoria on suhteellisen tuoretta. Pelien huomautukset ovat juuri avausten osalta huomattavan laajoja. Erityisesti luvuissa 3 ja 4 yksi peli voi viedä kymmenenkin sivua, mistä suuri osa on avausteoriaa ja syvälle ulottuvia keskipelimuunnelmia. Nämä vaikuttavat asiallisilta ja huolellisesti tehdyiltä.
Kahden ensimmäisen luvun aiheita, kaksoissotilaita ja eristettyjä sotilaita, on tutkittu paljon jo Nimzowitschin klassikosta Mein System (1925) lähtien. Myös John Watsonin ylistetty nykyklassikko Secrets of Modern Chess Strategy (1998) uhraa niille paljon tilaa. Sokolov käyttää niiden analysointiin 170 sivua. Tämän laajempaa aiheen käsittelyä ei ole tiedossani.
Kirjassa käytetty englanti on suomalaislukijallekin ymmärrettävää, ja taitto on selkeää.
Winning Chess Middlegames on – epäonnistuneesta nimestään huolimatta – ansiokas teos, jonka huolellinen lukeminen varmasti parantaa mestarienkin shakillista ymmärrystä. Toisaalta kirjan omaksuminen edellyttää kohtuullista shakkitaitoa, joten aivan alkeiskirjaksi siitä ei ole. Kustantajan suositushinta teokselle on noin 25 euroa.
Henry Tanner
Ivan Sokolov:
Winning Chess Middlegames
New In Chess 2008, 288 s.
www.newinchess.com
Heti aluksi pitää rutista kirjan nimestä. Olisi toivottavaa, että nimi antaisi jonkinlaisen kuvan teoksen sisällöstä. Tätä Winning Chess Middlegames ei tee, vaikka kirja toki käsittelee shakkia ja paljon myös keskipeliä. Shakki perustuu olennaisesti voittamiseen tai ainakin häviön välttämiseen, joten kaikkien oppikirjojen nimessä voisi olla ”winning” tai jokin vastaava sana. Tuota ”voittamista” viljellään nykyään aivan liikaa, esimerkkinä kokonainen avauskirjasarja Winning with the Catalan/Dutch/French/Sicilian ym. Sokolovin kirjalla on alaotsikko ”An Essential Guide to Pawn Structures”; vielä tässäkin markkinointiosasto (?) on päässyt lisäämään turhan sanan ”essential”.
Kyseessä on siis tutkielma erilaisista sotilasmuodostelmista: niiden ominaisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista esimerkkipelein valaistuina. Kirja ei pyri olemaan kattava tutkielma kaikista tärkeimmistä muodostelmista, vaan se keskittyy valikoituihin, lähinnä d4-avauksista syntyviin rakenteisiin. Tätä ei tarvitse nähdä suurena puutteena. Bosnialaissyntyinen, jo pitkään Alankomaissa vaikuttanut suurmestari Ivan Sokolov tunnustaa olevansa d4-pelaaja, joten ainakin hän tietää mistä kirjoittaa. Ja vaikka lukija itse ei avaisi 1.d4, hänen on joka tapauksessa hyvä tietää näistä asioista mustan kannalta.
Kirja jakaantuu neljään lukuun, joiden aiheena ovat: 1) kaksoissotilaat; 2) eristetyt sotilaat; 3) eristetty sotilaspari; 4) sotilasenemmistö keskustassa. Kussakin luvussa tarkastellaan erilaisia tyypillisiä, nykyaikaisissa avauksissa syntyviä rakenteita. Esimerkiksi 1. luvussa käsitellään kahtatoista erilaista sotilasmuodostelmaa, kutakin yhden tai useamman esimerkkipelin avulla. Kirja esittelee yhteensä 33 erilaista muodostelmaa; esimerkkipelejä on 45.
Samalla kun teos hahmottelee sotilasmuodostelmien vaikutusta keskipelissä, se on myös hyvä avausoppikirja näiden tiettyjen avausten (erityisesti D-gambiitti, D-intialainen, nimzointialainen) osalta. Valtaosa esimerkkipeleistä on 1990-luvulta tai vuosituhannen vaihteen jälkeen, eli esitelty avausteoria on suhteellisen tuoretta. Pelien huomautukset ovat juuri avausten osalta huomattavan laajoja. Erityisesti luvuissa 3 ja 4 yksi peli voi viedä kymmenenkin sivua, mistä suuri osa on avausteoriaa ja syvälle ulottuvia keskipelimuunnelmia. Nämä vaikuttavat asiallisilta ja huolellisesti tehdyiltä.
Kahden ensimmäisen luvun aiheita, kaksoissotilaita ja eristettyjä sotilaita, on tutkittu paljon jo Nimzowitschin klassikosta Mein System (1925) lähtien. Myös John Watsonin ylistetty nykyklassikko Secrets of Modern Chess Strategy (1998) uhraa niille paljon tilaa. Sokolov käyttää niiden analysointiin 170 sivua. Tämän laajempaa aiheen käsittelyä ei ole tiedossani.
Kirjassa käytetty englanti on suomalaislukijallekin ymmärrettävää, ja taitto on selkeää.
Winning Chess Middlegames on – epäonnistuneesta nimestään huolimatta – ansiokas teos, jonka huolellinen lukeminen varmasti parantaa mestarienkin shakillista ymmärrystä. Toisaalta kirjan omaksuminen edellyttää kohtuullista shakkitaitoa, joten aivan alkeiskirjaksi siitä ei ole. Kustantajan suositushinta teokselle on noin 25 euroa.
Henry Tanner
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti