28. maaliskuuta 2008

Shakki ja Ranskan kirjallisuus

Olli Välikangas kirjoitti Suomen Shakin numeroon 3/2005 laajan ja erittäin mielenkiintoisen artikkelin shakista Ranskan kirjallisuudessa. Lyhennetty versio tuosta artikkelista on ollut jo pitkään luettavissa Suomi-Ranska Yhdistysten Liiton jäsenlehden FRAN-SU:n verkkoversiosta. Olen nyt siirtänyt kirjoittajan luvalla verkkoon alkuperäisen, Suomen Shakissa julkaistun artikkelin.

Olli Välikangas: Shakki ja Ranskan kirjallisuus

Kirjoittajasta:

Vuonna 1933 syntynyt Olli Välikangas oli romaanisen filologian professorina Helsingin yliopistossa 1973-96, erityisaloinaan ranskan ja italian kielet ja niiden vertailu suomeen (puhuttelumuodot, verbirakenteet, partikkelit ja niiden kehitys). Vuosina 1996-2002 hän oli Ylioppilastutkintolautakunnassa, puolet ajasta sen kielivaliokunnan puheenjohtajana. Shakkiharrastuksestaan hän kertoo:

"Shakkia pelasin Ressussa ja Savolaisessa osakunnassa, keskinkertaisella menestyksellä, kun en ole koskaan opetellut avauksia 2-3 siirtoa pitemmälle. Kerran sain kauneuspalkinnon Osmo Kailan yhdenmiehen lautakunnalta, pelistä jossa vaihdoin lähettiparin ratsuihin.

Vuosikymmenien tauon jälkeen näin sairauslomalla 1987 Helsingin Sanomissa kutsun osallistua ratkaisukilpailuun: tiivis suorakaide tehtäväkuvioineen ja lakonisine selityksineen. Sehän oli haaste, jota en voinut vastustaa - sitä ennen en ollut ikinä ratkaissut yhtäkään tehtävää. Olin sitten mukana niin kauan kuin kilpailuja järjestettiin, ja Lahden Shakin tehtävät löydettyäni olen ratkonut niitä. Pikaratkaisukilpailut eivät ole minun heiniäni, koska olen toivottoman hidas; paras tulokseni on ollut 25/60 pistettä, Turun avoimessa kansainvälisessä kilpailussa 1995, kun se pidettiin vielä hereillä ollessani aamupäivällä. Olen onnistunut laatimaan 4 julkaisukelpoista tehtävää 90-luvun alkupuolella.

Kirjoitin kauan sitten artikkelin arvoitusten semantiikasta ja siitä miten kunnon arvoitus antaa myös avaimen ratkaisuun. Shakkitehtävissä minua kiinnostaa erityisesti niiden tiiviys, se että parhaimmillaan kaikki ratkaisuun liittyvä on tehtävässä, eikä mitään muuta. Toisaalta ajattelen aina laatijan ja ratkaisijan dialogia, joka on samansuuntaista kuin taiteilijan ja taideteokseen tutustuvan välillä. 'Silmä seuraa sille taideteoksessa luotuja teitä' (Paul Klee)."

Ei kommentteja: