Muistaako kukaan?

Kokeillaanpa kerrankin näin. Eli hakusessa olisi suuria, pieniä, tunnettuja tai tuntemattomia suomalaisia runoilijoita, jotka ovat runoissaan kirjoittaneet shakista. Hienoa toki olisi, jos mieleen muistuisi sellaisia runoja, joissa shakki olisi olennaisena osana eikä pelkkänä reunahuomautuksena, mutta myös jälkimmäisiä saa ehdottaa. Itselleni tulee mieleen Risto Ahti, Ture Jansson, Uuno Kailas, Jorma Kekki, Eino Leino, Oiva Paloheimo, Pentti Saaritsa sekä Aale Tynni. Muitakin varmasti on. Alla Kailaan runo teoksesta Uni ja kuolema, WSOY 1931.

Suru

He istuvat pöydän ääressä hiljaisina,
isä, äiti ja siskot ynnä pikkuveli.
He istuvat ääneti, maistavat tuskin mitään.
Kädet tavan takaa pöydälle unohtuvat.
Ja kaikkien silmät kaihtavat toisiaan.

Ne näkevät kuusen ja kynttilät. Joulu on tullut
kuin aina ennenkin, mutta ei silti kuin ennen.
Niin toisin on nyt. On poissa hilpeä hymy,
hyvä, viisas katse ja kaunis lempeä ääni.
Isonveljen tuoli on poissa viereltä äidin.

Se kaunis ääni ei ole tänäpänä
kera pikkuveljen leikiten kiistellyt siitä,
kuka suurempi laiskuri on, kuka kuusen noutais.
Se ei ole naurattanut isää sukkelin jutuin.
Se ei ole houkutellut äitiä hellään toraan.
Se ei ole kiusoitellut siskoja siitä,
kuka joulupuurosta kaihotun mantelin saa.

Isä näkee shakkilautansa kaapin päällä.
- Jos Yrjö eläisi... Harmaa parta tutjuu.
Ovat äidin silmissä kyynelet: - N ä k i k ö hän,
miten kätkin joululahjani häntä varten -?
Ja pikkuveli on onneton: - Hän ei elä,
mitä iloa on nyt uusista suksistakaan...

He istuvat pöydän ääressä hiljaisina,
isä, äiti ja siskot ynnä pikkuveli.
He näkevät kortit ja muistavat kuolinviestin.
He näkevät yön ja muistavat tumman virran,
joka kaukana vierii punaisten lyhtyjen alla,
monet kohtalot kätkevän, ruumiita vievän virran.
He näkevät kuusen ja muistavat hautausmaata.

[Edit 23.11.2007: Shakista kirjoittaneita runoilijoita ovat myös Hannu Helin, Sanna Karlström, Juhana Vähänen ja Olli Hyvärinen.]